Päivä päivältä sua entistä enemmän rakastan,
on muut jätkät mulle vaan yks ja sama,
pelkään,
että tämä kaikki tulee sattumaan,
miksi en voi lakkaa rakastamasta sinua?
Ja jatkaa elämääni..
Anna mulle neuvo,
miten sut voi unohtaa?
Ilman että sattuu,
jos et mua enää haluu vierellesi sun.
Haluasin vain niin olla onnellinen,
niinkuin virelläsi ennen olin,
olin maailman onnellisen tyttö,
mihin se onnellisuuskin katosi?
Miks onnellisuus ei voinnut viedä rakkauttakin pois?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos.. Ja tästä ei voi sanoa muuta kuin, että todella upee.. Ja niiin tuttua..
Tutulta kuulostaa, hienosti olet kiteyttänyt ne tähän! Tunteet välittyy hyvin, muistuu mieleen kun on itse ollut joskus tuossa samassa tunnetilassa :)
Pyyteetön rakkaus kestää ehjänä vuosista vuosiin. Minäkin olen rakastanut puolisoani jo yli neljäkymmentä vuotta.
Myös sinä. Tää on nätti ja haikee runo..
Suosikeissa on>
Hyvää joulua myös sulle! =)
Kaunis runosi