tuuli raatelee kasvojani
kaivaa silmistäni helpotusta janoonsa
ei löydä, on itse kieltänyt
pilviä satamasta
kysy mitä kysyt
vastaus
katseeni teräsjäätä
kunnes uneton kulkija näyttää soihtunsa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44
nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 4.12.2006
Viimeksi paikalla: 5.8.2018 20:40
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Nimetön
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44 | Gabriel | 26.11.2010 | 9 | Runo |
| 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44 | Jähmettyminen | 11.10.2010 | 10 | Runo |
| 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44 | Bagatelleja | 4.4.2010 | 0 | Runo |
| 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44 | Nimetön | 29.3.2010 | 14 | Runo |
| 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44 | outo | 17.2.2010 | 14 | Runo |
| 9d05f85abc0f8417be0acfe85e2d1a44 | Nimetön | 17.2.2010 | 20 | Runo |
Kommentit
nää sun runot on niin salaperäsin kauniita..! Ja samalla täynnä kaipausta ja tukahdutettuja huokauksia.
Ja kiitos arvostelusta..! :)
sai hyvällä tavalla kylmätväreet kulkemaan selkää pitkin. upea runo.
tässä on minun makuuni hyvin syksyinen tunnelma. jotenkin tuntuu kuin olisi kävelemässä kohti majakkaa pimenevässä illassa. joten minulle tämä teksti luo mielenkiintoisia ja omalaatuisia kuvajaisia silmieni eteen. minä pidän.
Kerrassaan kaunis ja aito. Kaiken kielikuvallisuuden takana on paljon hienoja oivalluksia.
Kumpaisenkin säkeen viimeisessä rivissä on jotain hienoa. Vaikeuksia tää teettää ymmärtää.
sanaleikit toimii ja runon monitulkintaisuus pistää miettimään eri tarkoituksia.
Upea runo, täydellinen.
Varsinkin tuo ensimmäinen säe on aivan huima ~ei mitään liikaa eikä liian vähän. Vaan sisältää taidokasta sanojen käyttöä ja oivaltavaa vertauskuvien käyttöä.
Toinen vaatii lukemaan pariin kertaan mutta palkitsee lukijansa moninkerroin auettuaan.
Sanataidetta tämä on!
Pidin paljon tämän alun, särmikkäistäkin sanavalinnoista. Tuuli pitää tiukasti raadollisen pääroolinsa kunnes lukija havahtuu, hyvin löytyy kontrastia teräsjäästä. Lopetus vastaa mielikuvaa heltymättömyydestä kuin myös uudesta toivostakin. Tiukka, mielenkiintoinen kokonaisuus.
Minulle tämä runo aukeaa tuskaisena itsetutkiskeluna. Myöskin itsensä kovettamisena ja kieltämisenä.
Kiehtova runo. Olen vähän samoilla linjoilla Mimosan kanssa, vaan kuka on tuo salaperäinen uneton kulkija? Keskiyön aurinko?
nää sun runot on niin salaperäsin kauniita..! Ja samalla täynnä kaipausta ja tukahdutettuja huokauksia.
Ja kiitos arvostelusta..! :)
sai hyvällä tavalla kylmätväreet kulkemaan selkää pitkin. upea runo.
tässä on minun makuuni hyvin syksyinen tunnelma. jotenkin tuntuu kuin olisi kävelemässä kohti majakkaa pimenevässä illassa. joten minulle tämä teksti luo mielenkiintoisia ja omalaatuisia kuvajaisia silmieni eteen. minä pidän.
Kerrassaan kaunis ja aito. Kaiken kielikuvallisuuden takana on paljon hienoja oivalluksia.
Kumpaisenkin säkeen viimeisessä rivissä on jotain hienoa. Vaikeuksia tää teettää ymmärtää.
sanaleikit toimii ja runon monitulkintaisuus pistää miettimään eri tarkoituksia.
Upea runo, täydellinen.
Varsinkin tuo ensimmäinen säe on aivan huima ~ei mitään liikaa eikä liian vähän. Vaan sisältää taidokasta sanojen käyttöä ja oivaltavaa vertauskuvien käyttöä.
Toinen vaatii lukemaan pariin kertaan mutta palkitsee lukijansa moninkerroin auettuaan.
Sanataidetta tämä on!
Pidin paljon tämän alun, särmikkäistäkin sanavalinnoista. Tuuli pitää tiukasti raadollisen pääroolinsa kunnes lukija havahtuu, hyvin löytyy kontrastia teräsjäästä. Lopetus vastaa mielikuvaa heltymättömyydestä kuin myös uudesta toivostakin. Tiukka, mielenkiintoinen kokonaisuus.
Minulle tämä runo aukeaa tuskaisena itsetutkiskeluna. Myöskin itsensä kovettamisena ja kieltämisenä.
Kiehtova runo. Olen vähän samoilla linjoilla Mimosan kanssa, vaan kuka on tuo salaperäinen uneton kulkija? Keskiyön aurinko?