dance

sinä olet kaikkialla
missä ikinä oletkin, aistin sinut

jäätyneen havumetsän palatsissa näen varjosi
valtameren näkinkengässä huomaan sormenjälkesi
kun valkoinen hiekka takertuu varpaankynsiini

sokean kerjäläisen naurussa kuulen sydämesi
lapsen viattomissa silmissä palaa myötätuntosi
se huutaa oikeutta tarinoille, joista kahvipöydässä vaietaan

työttömän hitsaajan liekissä sykkii voimasi
yökerhon neonvalossa loistaa pyhä intohimosi
musiikin tunkeutuessa sisälleni lyöden kilpaa sydämeni kanssa

pellon reunalle hylätyssa talossa huokaat salaisuuksiasi
rock-bändin kitara huutaa puoleesi kaipuutaan
tuhansien ahdistuneiden yhtyessä sen väkivaltaiseen rukoukseen

minne kuljenkin sinä olet siellä jo ennalta
välähdyksesi, kuiskauksesi ja tuoksusi aivan nurkan takana
kutsumassa minua syvemmälle kauneutesi seikkailuun
muistuttamassa tästä kasvavasta kyltymättömyydestä
herättämässä uudelleen päättymättömän ikäväni

enkä silti tiedä minne mennä?