Tupa

Sait kyllä minut aidosti itkemään, todella koskettava. Järkyttävä. Tuli mieleen eräs poikieni ystävä joka hirtti itsensä. Siitä toipuminen kesti kauan.

voimakastunteista tekstiä, riipaisi. pidän tyylistäsi kirjoittaa :) hienoja tekstejä, kaikki.

Hyvin koskettavan ja sydäntä riipaisevan tarinan kirjoitit tapahtuneesta.

Nämä inttijutut menee väkisin hieman ohi (eikä niin mielenkiintoakaan aiheeseen) kun omaa asepalvelustakin olen lykännyt eteenpäin, mutta täytyy sanoa että tässäkin hienoa vahvaa sanankäyttöä. Selkeälukuista tekstiä, mihin ei välttämättä ole piilotettuna mitään "toista viestiä", mutta niin jämäkästi kirjoitettua, ettei malta jättää kesken. Tämä koskee myös tuota Seitsemän hukkui -runoa.

Anna vain tulla lisää, piipahdan toistekin täällä katsomassa.

Mieltä järkyttävää kuvausta tragediasta, jotka ovat lisääntymässä.Olisivatko kaverit pystyneet estämään tapauksen, olisiko jokin muu keino voinut estää sen, jää ikuisesti vastausta vaille.Eräs asia vaivaa kuitenkin, välittävätkö ihmiset toisistaan tänään vähemmän, kuin ennen?Vaikuttava runosi.

Jep. Ikäviä tapauksia, ja liikaa niitä vaa sattuu. Ja hyvää syntymäpäivää muuten.

olipa liikuttava ja kova kokemus.

kova paikka

Ei sitä kaikki joo usku välttis, jos joku tollasta sanoo..
Meilläkin mosa-kaudella lähti joku tyyppi viereisestä yksiköstä kesken sipan, ja sit se oli motarilla jääny auton alle. Pysäytti hetkeks.

Voimakas runo. ja kovin riipaiseva.

Mikä siinä onkin, että nykyään olemmem niin kovin immuuneja näkemään toistemme tuskaa, naurahdamme "tyhjänpäiväisille" tuhahduksille, "tapan itseni"

Joskus olisi tervettä pysähtyä miettimään, jos siihen toiseen vaikka ihan oikeasti sattuu.

Ajatuksia herättelevä, mielenkiintoinen runo. tykkäsin.

Surullista, kuinka rakkaus teettää ihmisestä heikon, mutta ei sille voi mitään, sillä me olemme ihmisiä tuntevia rakastavia ja kärsiviä. Tapahtunutta ei saa muutettua vaikka kuinka toivoisi