Poika makasi karussa maastossa
tyttö mittaili kattoa vuoteessa
Hän tuijotti silpoutunutta jalkaansa
äiti hyvänyönsuukon antoi
Huutonsa peittyi tuulen ujellukseen
itkunsa kellon tikitykseen
Pojan eteen osui miina
tytön kohtaloksi koitui piriviiva
Sydän täynnä kauhua
toisella häpeää
Tulevaisuus pirstaleina
elämä ei suosi raajarikkoja
Minkä nuorena oppii
sen vanhana taitaa
Olkoon se sitten viha
tai välinpitämättömyys
Raiskauksia ja murhia
heroiinia ja hyväksikäyttöä
Kehdosta hautaan
elämäntiellä
Nuoruuden haavat
eivät parane
Selite:
Ensimmäinen runoni (koskaan).
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienosti kirjoitettu.. kosketti varsinkin tuo kohta "pojan eteen osui miina tytön kohtaloksi koitui piriviiva" vaude :)
"Minkä nuorena oppii
sen vanhana taitaa
Olkoon se sitten viha
tai välinpitämättömyys"
Tuossa on minun suosikkikohta tästä runosta, jotenkin vain iski. Täytyy myöntää, että jämäkkää ja vahvaa tekstiä tässä on, ja piti otteessaan. Loppu oli ihan OK, mutta jotenkin se ei iskenyt, kun vertaa noihin aikaisempiin säkeistöihin.
Lopuksi täytyy kyllä sanoa, että helvetin kovan pätkän olet kirjoittanut ensimmäiseksi runoksesi!