Pehmeys ja sulaminen,kermajäätelö

Olen niin jäässä...
Paleltunut.
Kylmät,tunteettomat sanat
tekivät paleltumisvammoja
sydämeeni.
Se jota luulin
aidoksi rakkaudeksi
repi kynsillään
henkeni riekaleiksi...
Ja nauroi minulle selän takana.
Aivan kuin ei olisi jo
tarpeeksi satuttanut minua.
Olin haavoilla,haavoilla,
rikki ja kahleissa...
Kylmissäni.

Sitten tulit sinä.
Otit minut lämpimään syleilyyn.
Juuri sellaista tarvitsin.
Kuiskasit minulle
"olet gootti-keijuni..."
Vain lempeydelläsi
paransit murskaantuneen itsetuntoni.
Enkä välitä niistä enää
jotka vain halusivat
minua potkia.
Olet suojani,turvani.
Lämmin enkeli.
Haluan upota syleilyysi.
Nukahtaa käsivarsillesi.
Tuntea halusi
hillittömän rakkautesi,
syvällä sisälläni,
kaikin tavoin...
Sinä mursit kahleeni.

Ja anna minun pitää sinua sylissäni,
anna minun nuolla haavasi puhtaaksi,
anna minun helpottaa arpiesi kirvelyä.
Näen syvyyksiisi
ja silti olet salaperäinen
palavasieluinen taiteilijani.

Parhaat ovat hulluja.
Me olemme sitä yhdessä.
Ja näin olen hieman onnellisempi.

Me pidämme toisiamme kädestä
tuulessa ja myrskyssä.
Eikä harmaa arki
ole tuhonnut
paloa väliltämme...

Emmekä edes tarvitse seurustelun kahleita.
Näin on parempi.

Olet rakas
ujo,suloinen sokeripalani...

Olet lämmittänyt jäätynyttä sydäntäni.
Sinä olit se joka pystyi siihen.

Rakkaus on välillä rajua...
Kuinka odotankaan iltaa!

Etkä ole lähtenyt luotani,
vaikka Kuolema
tanssii ympärilläni...

Sinä sentään ymmärrät.