Mistä se alkoi jälleen?
Mikä työnsi minut tunneliin,
joka on täynnä pirullista naurua?
Huutoja jotka sanovat:
Sinä et ole mitään.
Mikä sai minut silpomaan itseni?
Miksi en rakasta itseäni,
vaikka ympärilläni
on useita
jotka vielä rakastavat?
Sattuuhan se,
sattuu kipeään sydämeen,
kun satutan teitä,
joita rakastan.
Mutta en voi sille voimalle
kertakaikkiaan mitään.
Kohta he työntävät minut pakkohoitoon.
Mikä sai minut
repimään auki ihoni
kaikkien ihmisten edessä.
Poliisi...
Ambulanssi.
Aivan sama.
Mutta te jotka
vielä välitätte...
Teillä on väliä.
Kuinka taistella hirviötä vastaan,
jota ei näe,
ei tunne?
Ja kuinka silti,
siinä sairaalan pedillä,
neulan ommellessa minua umpeen,
vaikka kyyneleet valuivat,
pidin kiinni kädestä sitä,
joka on tuleva tyttöystäväni,
ainakin luulen niin...
Kuinka saatoin nauraa,
laulaa Hopeista kuuta
ja järkyttää nuorta miestä,
joka puhdisti haavojani,
keimailemalla kuin
aivoton hanhi?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Auts! Tämä kolahti. Aivan mahtava. Suosikkeihin menee. Tälläisiä lisää, kiitos :)
Voih.... :(