Banshee

Olen taas hereillä,
tietoinen tunteesta,
joka kalvaa minua
kuin rakkikoira
lihaisia luita.

Jokainen hermoni vapisee
ja kiihtymykseni purkautuu
hermostuneena nauruna
sekopäisinä unina,
kikatuksena
levottomana tanssahteluna kadulla
virnuiluna omalle peilikuvalleen,

enkä minä siksi ole sekopää,
päinvastoin,

nyt olen tervejärkisempi
kuin aikoihin.

Vaellan kuin Banshee
kalpeana ja takkutukkaisena,
sisälläni ulvoo
pimeyden koirat,
ennustaako tämä kuolemaa,

oi mihin suuntaan
Kohtalonpyörä horjahtaa?

Tanssin veitsenterällä yläilmoissa,
miljardi veistä sojottaa lattialla
vartoen minua,
pääni päällä heilahtaa
Damokleen miekka.

Mihin tämä johtaakaan?

Onko jotain kadonnut,
muruseni?

Mihin putosikaan se osa,
joka oli tarpeellinen,
jolla rakastit minua,
jolla kesytit minut,
vaikka et kokonaan.

Ei koskaan.

Heitän pillerit romukoppaan,
annan selkeän hulluuden
tanssittaa minua
kuin pikku keijua
sumuisen Kuun valossa.

Jos et rakasta minua,
olet vapaa.

Minä tahdon lentää,

rakastaen sinua,
ei haittaa,
on jatkettava matkaa.

Jos rakastat,
älä yritä kesyttää
metsien ulvovaa Bansheeta.

Vain rakasta.