Kylmä teräs lävistää sydämeni.
On kylmä...
Ei ole miekka viholliseni,
eivät murhaajan silmät ole vieraat.
Nuo kädet ennen niin lempeät
nyt vereeni on tahrittu.
Nuo huulet niin kauniit
nyt kutsuvat kuolemaa.
Suljen silmäni, hanki punaiseksi värjäytyy.
On kylmä... mutta tiedän etten kuole.
Selite:
Ei elämä kaadu pieniin eikä isoihinkaan juttuihin, ellei sen sitte anna kaatua. Ei elämää kannata tuhlata inhottavien ja ikävien juttujen kertailuun. :D
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yleensä se on se läheisin joka pettää. Se johon luotti ja josta välitti. Joskus sen tekee tahallaan joskus vahingossa. Kyllähän se sattuu, muttei se kuitenkaan tapa. Hieno runo!
ihana runo... toi runo jotenki kosketti mua ihan ku se tahtois sanoa jotain...
Tämä kuvastaa hyvin petoksen tai vastaavan vastaanottamista tyynesti. Kyllähän se sattuu ja kirvelee, muttei siihen kuole. ^^ Pidän tästä kyllä kovin paljon, jotenkin ihanasti tyynen uhmakas, itsetietoinen hyvällä tavalla.
Tää oli hieno :)= (huomaa leukaparta)
tykkäzzin tästä! :D