Minä usein mietin,
miten se olisikaan mennyt,
jos sinä tietäisit,
mitä olet tehnyt.
Niin monta kaunista muistoa,
hauta-arkun sisällä,
mutta ne vain tiesivätkin suistoa,
liukkaalla, mustalla jäällä.
Mutta lopulta ne muistot haihtuvat,
ne on enää pieniä palasia,
ja ne on unohdettu jo kauan aikaa sitten,
kai samalla kun unohdin itseni.
Selite:
Awwww, kaipaan<3 >.<
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja upea.
Naulaan suun kiinni etten sano mitään ylimääräistä!
Varmasti vanukaspurkki ei auta nyt tähän. Kyllä sinä jälleen muistat itsesi.
Surullisen kaunis. Viimeinen kappale on upea.
tämä on niin surullinen, jotenkin kipeä, heräsi kysymys, että mitä me sitten teemme niillä kauniilla muistoilla kun sulkeudumme arkkuun?
tämä on todella kaunis.
Voi että, tästä pidän. Niin totta.
Monestihan on tullut kerjättyä pienempänä kaupasta, kuten runosi otsikon mukaisesti, vanukaspurkkia. Tai sitten lapsen kiukuttelun jälkeen vanhempi yrittää rauhoitella lastaan ostamalla tälle jotain hyvää.
Vaan eipäs se senää teini-iässä paljon auta.
Murheet täytyy selvittää muulla tavoin.
Hyvin kirjoitettu, kaunis on runosi.