Nimetön

Kaipaan yhteisiä hetkiä.
Hetkiä jolloin sain nauraa kanssasi.
Hetkiä jolloin tunsin oloni turvalliseksi.
Kun katson silmiisi,
olen pakahtua.

Olen silti mustasukkainen,
kun puhut toisille ja
lähettelet lentopusuja.
Silloin en tiedä mitä ajattelen.

Onko minun todella
unohdettava kaikki yhteiset
hetkemme ja jatkettava elämääni?