Mitä pelkään eniten maailmassa?
Ripausta.
Mitä pakenen kaikkien voimieni edestä?
Ripausta.
Miksi en mene ihmisten keskuuteen?
Ripauksen tähden.
Mikä ihmeen ripaus?
Ripaus hulluutta.
Se kutkuttelee mukavasti,
niin, että tulee toivottomuus.
Se kuiskailee niin viettelevästi,
niin, että tuska nostaa kyyneleet.
Se puhuu niin lempeästi,
niin kuin joku uhkailisi väkivallalla.
Se silittelee niin lohduttavasti,
kuin rankkasade hakkaisi talon kattoa.
Se on aina mukana.
Kannan sitä läsilaukussa.
Katson sen silmälaseilla.
Puhun sen pyörryksiin
kahviloissa.
Se selittää olkapäällä:
"kohta, aivan kohta,
tulee kuninkaasi."
Se pitelee pimeässä kädestä,
ja huvittaa itseään sanoen:
"Minä olen olemassa
ihan sinua varten."
Se puhuttelee Raamatun sivuilla.
Se huutelee kadunkulmissa.
Se heiluttelee puita tuulessa.
Se heittää varjon minun ylleni.
Olen ajatellut vapautta.
Olen ajatellut kuolemaa.
Olen ihmetellyt sitä.
Olen kuvaillut sitä.
Olen käsitteellistänyt sen.
Hallitsenko sitä?
Se on olemassa minusta huolimatta.
Se etsii uuden uhrin aina uudelleen.
Mutten minä sitä kiroa.
Minä rakastan sitä.
Se on minun ankkurini.
Se pitää jalkani maan pinnalla.
Se on minun rakastajani.
Minun salaisuuteni.
Meidän salaisuutemme.
Ripausta.
Mitä pakenen kaikkien voimieni edestä?
Ripausta.
Miksi en mene ihmisten keskuuteen?
Ripauksen tähden.
Mikä ihmeen ripaus?
Ripaus hulluutta.
Se kutkuttelee mukavasti,
niin, että tulee toivottomuus.
Se kuiskailee niin viettelevästi,
niin, että tuska nostaa kyyneleet.
Se puhuu niin lempeästi,
niin kuin joku uhkailisi väkivallalla.
Se silittelee niin lohduttavasti,
kuin rankkasade hakkaisi talon kattoa.
Se on aina mukana.
Kannan sitä läsilaukussa.
Katson sen silmälaseilla.
Puhun sen pyörryksiin
kahviloissa.
Se selittää olkapäällä:
"kohta, aivan kohta,
tulee kuninkaasi."
Se pitelee pimeässä kädestä,
ja huvittaa itseään sanoen:
"Minä olen olemassa
ihan sinua varten."
Se puhuttelee Raamatun sivuilla.
Se huutelee kadunkulmissa.
Se heiluttelee puita tuulessa.
Se heittää varjon minun ylleni.
Olen ajatellut vapautta.
Olen ajatellut kuolemaa.
Olen ihmetellyt sitä.
Olen kuvaillut sitä.
Olen käsitteellistänyt sen.
Hallitsenko sitä?
Se on olemassa minusta huolimatta.
Se etsii uuden uhrin aina uudelleen.
Mutten minä sitä kiroa.
Minä rakastan sitä.
Se on minun ankkurini.
Se pitää jalkani maan pinnalla.
Se on minun rakastajani.
Minun salaisuuteni.
Meidän salaisuutemme.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit