järki sanoi meille
ja me toisillemme
että me koskaan emme
menisi pahoille teille
silti illassani on tyhjää
jos sinä et netissä nyhjää
etkä minua yhtään kysy
En paikoillani nyt pysy
näin hyvää ja pahaa unta
satoi jäätä, vettä ja lunta
silti sinä ja sinun sanat
ja silmistä vuotavat vanat
kertoi loppujen lopuksi senkin
että tarvinnet sinäkin penkin
ku kuulet mun mieleni virtaa
ei oo sille sopivaa pirtaa
aina oot sinä vieras ja rakas
siksi mitään en voi pyytää takas
koska mitään ei olekaan ollut
oot vaan ajassa tutuksi tullut
mutta emmehän jättäydy koskaan
tähän paatoksen karmivaan roskaan
anna aina mun rakastaa mieltäs
sekä rehtiä, rehevää kieltäs
tiedä, oot mulle ainiaan rakas
eikä aikoja saada voi takas
mutta silti mun mielessäin salaa
sulle sydämen palanen palaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
