Niin kauan kun sinut näen
olen rakkaudesta sokea.
Hiljaa nukun
etten meitä herätä.
Onhan loittonevillakin askelilla
kaiku - sitä pelkään.
Siksi ilmassa astelen
niin kauan kun sinut näen.
Eikä tahdo pupilli
ihoon verhoutua ennen
kuin unen armoille
olet uskaltautunut.
(Ehkä heräät ennen minua
katselet väriseviä silmäluomiani
luvaten: " Huomenna juoksen veteen,
se pehmentää kovuuteni,
ehkä maistelet sinäkin
suolavettä huuliltasi...")
Ja minä herään
kylmänä
yksinäisyydestä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
