Yhä vain
katsoo hän ylöspäin
miestään
joka jo on valkoinen,
murhejuonteiden kaunistama.
Ja naisella
ylpeys kutittelee sydänreunoja,
yhä vain
kämmen kaartuen hapuilee
toista,
eikä kolmatta
kai koskaan ollutkaan.
En koskaan valittaisi autojonoista,
jos astelisit maan
päättymättömiksi poluiksi
minun kanssani ainoastaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| mily | Suorasukainen | 6.3.2010 | 0 | Runo |
| mily | Selkämeri | 6.3.2010 | 0 | Runo |
| mily | Pupilli huokaa | 6.3.2010 | 0 | Runo |
| mily | Kalevalan päivänä kaipasin | 6.3.2010 | 1 | Runo |
| mily | Viimeinen huominen | 6.3.2010 | 0 | Runo |
| mily | Salaa sinua rakastan | 26.2.2010 | 0 | Runo |
| mily | Nimetön | 11.2.2010 | 0 | Runo |
| mily | Nimetön | 11.2.2010 | 2 | Runo |
| mily | Nimetön | 9.2.2010 | 0 | Runo |
| mily | Naiivi talvi | 9.2.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
murhejuonteiden kaunistama hieno kohta tässä runossa
haikea runo, hyvä!