Kyyneleet valuvat poskillani,
en ole uskoa todeksi.
Rakkaus,
sen tajuaa,
kun menettää.
Pisarat muodostavat puron.
Syksyiset lehdet havisevat
tihkuisessa sateessa,
kylmässä viimassa.
Miksi sinun täytyi lähteä nyt?
En ollut siihen valmis.
Itkettää, pyyhin kyyneleitäni,
vaikka loppumaan se ei niitä saa.
Olisin vielä tahtonut halata.
--Jouni Potila
Selite:
tuli tällaseen idea, ni kirjotin.
(ei muuten näytä tässä ihan samalta sisennykset ku pitäs. tarttis tasalevysen fontin :/ - http://runo.kammo.net/kyyneleet.php )
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kovin kaunis. :')
En minäkään ollut valmis menettämään omaani.
En tiedä sitten kuinka totta tämä kohdallasi on.
todella kaunista :)
kiitos arvosteluista, piristi :]
Herkkä ja tunteikas runo.
Pidin.
Viimeinen lause kruunaa tuotoksen!
-Kiitän myös arvostelusta. :)
ihan mielikuvituksen tuotetta tää on kokonaan :)