Naurutalo

Harmoninen tunnelma tässä ihmiselämän eksistenssin eskalaatiopisteen hektisyydessä.
Katsomme kuinka Babylonin ironisen näkymättömät absurdit kahleet kiertyvät mielen ympärillä joita sitten piinattu sielumme suree.

Eikö meistä jokainen ole tavallaan kuin se syksyinen kellastunut lehti jonka liikkeissä yhdistyy turvallinen rauhallisuus mutta myös hauraus kuin joutsenen viimeisessä laulussa?

Kuinka ihminen kiirehtiikin valmiissa elämässä kuin muurahainen lampaanvilloissa. Pyörien ajanhengen hermokeskuksen kuusenneulaskeossa kiroten elämänsä lyhytkestoisuutta.

Nuoruuden kuolemattomuuden vaihtuessa pelkoon siitä koska sydän rummuttelee loppusooloaan tässä pelonsekaisessa hämmennyksen pyttipannussa. Vallitsevassa tilassa jossa ajattelemista rajoitetaan paketoimalla asiat kauniisti. Puolustaudutaan leimasimella luoden illuusiota omasta moraalisesta ylemmyydestä.