120315

Mielikuvitusta tai kaipausta jostain joka oli ja ei enää ole. Tämä on koskettava runo. Puhuttelee tänä keväänä, tänä harmaana iltana.

kylmiäväreitä, kamalan surullinen. Tää runo auvautu mulle kyllä ehkä ihan väärällä tavalla ja se, että tunsin jo runoa lukiessa kamalaa kipua ja semmosta "anna anteeksi etten pystynyt antaa sulle elämää" fiilistä. Toisaalta tää runo saa mut myös onnelliseksi siitä, että yks ja puoli vuotiaan tarmolla mennään mukaan leikkikentälle, eikä kukaan kävele yli. Ääh, tää runo kyllä, en tiedä! Tää on nii ajatuksia herättävä. Hienoa, arka aihe!

löysin tästä surumielisen epäröinnin kahden vuoden takaiseen aborttipäätökseen.
tai siis... näin mie sen varmaan olisin miettinyt ja tuntenut, jos sellaisen päätöksen olisin joskus joutunut tekemään.

olipas suruisa.

Tämä pysäytti tosissaan. Runosi antaa useampia tulkinnanmahdollisuuksia, suruisa mutta karuudessaan hyvä.

Runon melankolia, surumielisyys on mukaansatempaavaa. Kaunis aloitus antaa
mahdollisuuden samaistua lapsuuden kuviin.
Vaikka runo kuvaakin pettymystä elämään,
niin tämä runo jää mieleen ja sehän tarkoittaa, että rnoilija on onnistunut.

Surumielinen, puhutteleva runo.

Kaunis ja niin äärettömän herkkä alku on tässä runossa, jonka iloinen sointi pikkuhiljaa muuttuu suruvoittoiseksi molliksi, mutta edelleen kauniisti.

Paljon puhuva on runo aivan kuin sen sisään kätkeytyisi jokin surullinen menetys tai toiveiden kuolema.

Todella hyvä runo.