Valontuoja

Kuinka toitkaan luokseni
kaikki elämättä jääneet päivät
ja uurteessasi
loit lohtua lähenevään

kerroit laulullasi siitä
kuinka mennyttä emme muuta
tai huomenta valita
tässä ja vain tässä
on pysyvyys

nyt tartun kanssasi hetkiin
elettäväksi tehtyihin
uurteessasi tarttumapinta
pako kaaosta

lyhyeltä tuntuva elämä
ja rohkeus olla olemassa
kaikki tässä
valkean uurteen selässä