Kerran tuttu tie
Muuttunut vieraaksi
Enää ei askel
Kevyesti tanssi tiellä
Tuolla kotiin vievällä
Vain muistot muistuttavat
Tiestä jo kadottaneestani
Vain sydämessä muisto säilyy
Muistuttaen menneistä hetkistä
Estäen tulevaa koittamasta
Anteeksiantoa ei olekaan
Vain tyhjät sanat kaikuvat
Särkien unelmat lasin lailla
Silti toivo elää syvällä sisällä
Sielua ei voi toiset tappaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
lohdullinen eli hyvä
Kaunis
Haikean kaunis runo. Todella upeaa tekstiä
Koskettavan kaunis.
tuttu olotila puettu upeasti sanoiksi, tykkään
Koskettavan haikea on muistosi polku.
Tämä kosketti, ehkä itselläkin on ollut tälläisiä mietteitä ja olotiloja. Hieno runo.