Puhallan toiveeni tuulen mukaan.
Näen sen kieppuvan ilmassa,
etsien paikkaa mihin laskeutua.
Vihdoin se löytää toisen yksinäisen,
laskeutuu olkapäälle kuiskaten:
"Toivon, että joku halaisi niin lujaa,
että pieni tyttö olisi taas ehjä."
Toiveeni lipuu hiljalleen takaisin luokseni,
koskettaa huuliani ja laskeutuu sydämelleni,
kuiskaa hiljaisen toiveen:
"Toivon että saisin halata niin lujaa,
että olisimme yhtä."
Enää ei toiveen tarvitse lentää,
se voi vain katsoa sivusta,
kuinka kaksi rakastunutta,
ovat sylikkäin valmiita kohtaamaan tulevan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa tekstiä ja erittäin onnistunut idea tässä runossa, jostain syystä minulle jää vähän vajaa olo tuon kerronnan takia. se ei vaan jotenkin lennä ihan niin hyvin kuin tekstin ajatus. joka tapauksessa kokonaisuus on hieno ja tunnelma toimii. hyvä.
Hienosti kirjoitat kaipauksesta, toiveesta, unelmista. Aitoa ja luontevan oloista tekstiä.
awwwww. Olipas se söpön pehmoinen ja ihanan imelä runo. :D
hienoa tekstiä ja erittäin onnistunut idea tässä runossa, jostain syystä minulle jää vähän vajaa olo tuon kerronnan takia. se ei vaan jotenkin lennä ihan niin hyvin kuin tekstin ajatus. joka tapauksessa kokonaisuus on hieno ja tunnelma toimii. hyvä.
Hienosti kirjoitat kaipauksesta, toiveesta, unelmista. Aitoa ja luontevan oloista tekstiä.
awwwww. Olipas se söpön pehmoinen ja ihanan imelä runo. :D