Miksei sitä osaa arvostaa
niitä asioita mitä nyt on
vaikka kerran ne olivat juuri niitä
joista vain uneksia saattoi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Miksei sitä osaa arvostaa
niitä asioita mitä nyt on
vaikka kerran ne olivat juuri niitä
joista vain uneksia saattoi
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Micke | Nimetön | 20.11.2007 | 1 | Runo |
Micke | Jää | 13.9.2007 | 2 | Runo |
Micke | Toivo | 15.4.2007 | 1 | Runo |
Micke | Nimetön | 6.10.2006 | 2 | Runo |
Micke | Kiittämättömyyttä | 6.10.2006 | 6 | Runo |
Micke | Luovutus | 10.9.2006 | 3 | Runo |
Micke | Nimetön | 3.9.2006 | 0 | Runo |
Micke | Kiitos | 3.9.2006 | 1 | Runo |
Micke | Nimetön | 3.9.2006 | 1 | Runo |
Micke | Nimetön | 3.9.2006 | 1 | Runo |
Kommentit
Viisas ajatus. Itse asiassa elämääni koskettava aihe kun juuri keskustelimme tästä 19v. poikani kanssa!
Hieno, lyhyt runonpätkä, jossa on mainio oivallus. Pidin.
Ja onnittelut sinullekin syntymäpäivänämme.. =)
Asenne, tunne ja teko, niiden yhteiselo on usein vaikeaa, tahi mahdotonta.
Minkä mukaan silloin kannattaa mennä?
Tätä olen minäkin ihmetellyt usein.
sanopa se!
elämäntotuuksia. ehkä siitä oppii eroon, ehkä elämä vain menee niin. hyvä muistutus itse kullekin.
Siitä onkin hetki kun runoja oon ylipäänsä lukenu ja tänne nyt sitten tulin kattomaan: Tästä runosta kuvastuu ihmisen halu saavuttaa asioita, mutta niiden omistaminen ei sinällään tunnu sitten välttämättä enää oikein miltään
Aivan, itsellä sama ajatus...
Eikö ihminen ole sitten mihinkään tyytyväinen...?