Niin pitkään näin sen tappiona
katsoin kuin tästä maailmasta
Kuvittelin heikkoudeksi
kun en vielä ollut nähnyt kauneuttansa
Antaa nyt vain periksi
myöntää oma vajavaisuutensa
Siinä vasta kauhistus
niin pitkään kun on pärjäämistä harjoitellut
Kärsivällisesti
niin lempeästi kuitenkin
silmäni sä avasit
ymmärsin ettei ole täydellisempää
eikä mitään kauniimpaa
Kuin luovuttaa koko olemuksensa
palaset tästä elämästä
kaikki käteen valajan
Selite:
<i>Ja kuinka kauniisti Hän kaiken hallitseekaan <3</i>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sitä todella luuli, et elämä ois helpompaa Jumalan kanssa.. ei ei ei se ole.. se on kymmenen kertaa vaikeempaa, ja siitä joutuu maksamaan kovan hinnan.. LUOVU, LUOVU, LUOVU..
mutta mistään muualta ei löydy sellaista rauhaa.. :D
"niin etten enää elä minä vaan sinä minussa."
Ei mitään täydellisempää, ei mitään vaikempaa.
Luovuttaminen on erittäin kaunis aihe oikeastaan. Itsekin siitä joskus rustaillut. Tästä runosta huomaa luovuttamisesta mielenkiintoisen puolen: itsensä luovuttaminen voi olla paljon vaikeampaa kun itsensä likoon laittaminen. Ja toisaalta joskus ne ovat sama asia :)