Eksyn Bartokin jousilabyrinttiin
Aurinkokuninkaan puutarhassa
Pahan kukat eivät kuki
Ruusu ja satakieli eivät liikehdi
Joutomaassa
Ihminen ei ole saari
Kenelle kellot soivat;
Ruokopilli valittaa
Silmänsä sulkenut ei kuule totuutta
Kausi helvetissä, niin lämmin
Vertaisinko sinua kesäpäivään
vaikka mieli tekisi huutaa
postmodernisti päin naamaa
ja lyödä Rouva Bovary kätösiisi
ja katsoa kuinka väri pakenee kasvoiltasi
palettiini, jotta voisin maalata uusia
Beksinskimäisiä kauhukuvia
John Martinin silmin
verkkokalvoille
Tuhannen ja yhden palan palapelissä
harmittaa jos palasia on vain sata ja yksi
ja tyhjät pilkut vilistävät silmissä
Viimeinen sivallus on
Mona Lisalle viikset
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Omaperäinen, hieno runo.
Pidän tästä -
lyyristä proosaa.
Pistää ajatukset liikkeelle ja mieli palaa jonkun matkaa taaksepäin -
Baudelairen ja Rimbaudin poluille.
Kiitos, tämä elähdytti.
UPEA ! ...pahan kukat eivät kuki - juuri näin ja se lohduttaa : ))) Kuka meistä onkaan Aurinkokuningas tai -kuningatar ja miksi. Kuka kardinaali joka opetti kuninkaan julmaksi. Kuka puutarhuri, ulkopuolinen? Ja lopulta kuka haluaa olla hovinarri ja kertoa, laulaa ja soittaa kaiken : ))) ...minä ainakin olen ikuinen tunteiden ja totuuden tulkki, hovinarri : )