Kaukana kotoa
itseltä salassa
syleilen tähdenlentoja
unelmien puutarhasta
Kaipauksen kyljessä
harmaantuvassa haaveessa
painajaiseni kuultavat
ruskaa vasten
Jos hengityksesi kiihkoisa
ei enää eläisi minun ihosta
jos sydämesi avara
sykkisi toisen rinnassa
Käyn pimeintä
silmiin katsomaan
pelon siemenestä
puuksi kasvanutta
Suljen sieluni
ainoalta oikealta
huudan tuskaani
hiljaisuudeksi kiteytynyttä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavan kaunista,...niin surumielistä sanailua.
Tässä liikutaan monella tavalla yömaisemassa. Itsetutkiskelua, pohdintaa, muistoja ja ripaus loitsumaisuutta. Lopuksi tulee mieleen, että on hetki kohdata jokin väistämätön.
huh... ahdistavaa, mutta silti niin mielettömän kaunista!
Koskettava runo ja hienoja vertauksia.
Koskettavan kaunista,...niin surumielistä sanailua.
Tässä liikutaan monella tavalla yömaisemassa. Itsetutkiskelua, pohdintaa, muistoja ja ripaus loitsumaisuutta. Lopuksi tulee mieleen, että on hetki kohdata jokin väistämätön.
huh... ahdistavaa, mutta silti niin mielettömän kaunista!
Koskettava runo ja hienoja vertauksia.