Muisto heittää kivellä
sillä on ääni ja tahto
silmät ja suu
Kauempana huoneen perällä
odottaa kuolema kuin peläten itseään
Minä tunnen olevani kovin lyhytikäinen
Vie minut kuin uneen
vie äläkä herätä kädelläsi
sillä niin minun on parempi
Tiedän tästä elämästä muodostuvan runon
jonka luen suu täynnä savua
kuoleman sivumaku kielelläni
näen kolmen, jonka takana on kuusi ja tämän takana on kaksitoista
kaikki yhtä pyhiä ja luvut tämän negaatiota
Sisällä eläimen hiljainen todellisuus
ja tähdet joiden mukaan osaamme ikuisen litaniamme:
syksy, talvi, kevät ja kesä
Tämä on elämän uusi sovitus
jossa sinulla on valta punnita asiat omalla tavallasi
Kuinka kauan sitä jaksaa yksinoloa, mietin
kun lintu lehahtaa järven ylle
saunan kuistilta omat märät jalanjäljet kulkevat järveen ja takaisin
tuuli leikkii ja taivaanranta sulaa
pimeämmäksi päivä päivältä
Tämä epätoivo pukee minut
kuin lehdet koristelevat puunsa
ja sisälle astelee talvi
syksyn hylätty sisar
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
omalla tavallaan aika jännä, itse kun en enää kirjoita pitkiä niin vaihteeksi oli mukava lukea jonkun toisen luoma vähän pidempi teksti :)
raskasta, mutta mahtavaa tekstiä. Tämän lukemiseen pitää käyttää enemmänkin kuin hetki...