Joskus pitää vain mennä kauas että pääse lähelle
mutta ei kannata jos sillä ei voita mitään
Ja sä sanoit että mieluummin jäät odottamaan
kuin antaisit mahdollisuuden
Pahinta on kun tietää ettei muut tiedä mitään
toisaalta, ethän sä ole niille kertonutkaan
vaan saat kuulla kuinka hyvin muilla menee
taas kyynelistä suruhuntu valmistetaan
En jaksanut enää hengittää
mutta silti herään aamuun huomaamaan
kuinka kuolin rohisevaan hengitykseeni
enkä muista miksi päätin lopettaa kaiken
Vaikka kaikki päättyi niin surullisesti
on sen takana helpotus ja vapaus
eikä tajuttu että ehkä jo parin vuoden päästä
oltaisiin molemmat onnellisia
Puitten punaisista juurista ei löydy mitä etsin
on luurankoja kaapissamme sadoittain, ehkä
on vaikeaa kun et kerro pidätkö musta
vai onko sittenkin koko elämä ollut turhaa
en jaksanut sulkiani oikoa,
mutta silti henkeni katoaa tuuleen
se jää puhaltamaan sinne hiljaa
muistuttaen kuinka takiasi jonkun elämä loppui
Ois ehkä helpompi päästää irti
on se kädet kiinni naulattuna liian mahdotonta
enää ei ole kyse onko se helppoo vaan
tahtooko vihdoin antaa kivulle vallan ja antaa olla
Joskus itkuisen puhelin jälkeen
jään tuijottamaan haulikon piippua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
