Suhona suoraan

Ajatukset ovat
ummehtuneita,
hätiköityjä.

Aladobit käsilaukkuun,
kyllä aivot kulkevat mukana.

Haluaisin kannatella ja
tulla kannatelluksi, mutta
olen taas mennyt yli omien
rajojeni, hupsistakeikkaa.

Soseeksi menee suoraan,
ihan suhona. 

Kuka sinä olet, ja olenko ostanut jotakin.
Luetaanko yhdessä, vaikka en erota öötä aasta.

Ihan itse junailin, pöljä.

Lukusuoralla Päätaloa, pakko.

Miten en tajunnut, ja jos olisin
tajunnut, olisinko muuta voinut?