Giljotiini

Koen verekseltään
taas sen hätäännyksen,
että unohdin.
Unohdinko?
Miten saatoin, minä 
kuvittelin muistavani.
Selaan dokumentteja, palaan
takaisin askeleitani.

Annan itselleni raippaa ja keppiä,
soimaan satasella.
Varmasti nolaan itseni,
varmasti tunaroin ja 
saan mulkoiluja osakseni.
Minuun kohdistetaan
vähintaankin ivallinen huomautus
tai sääliviä katseita, 
todennäköisesti joku
besserwisser tarjoaa
päivityksen.

Unohdinko todella!

En.

Muistin sen ja tuon, plus
pari muuta muuttujaa.

Mutta tämä pääparka on
kuin hiiri koe-eläinlaboratorion
labyrintissa.

Giljotiini kimaltaa.