Rusinaukko

Olen nyt jotenkin pois
lahkeistani ja elämä 
viettää kaarteeseen.
Siwassa luimuilen vuoroani,
menisi jo pois, puhelias kylän mies,
niin minä voisin
ryömiä hyllyjen välistä kassalle.
Jakaushellu liukuhihnansa
takana olisi tomera kuin rekkamies,
terävä kuin skalpeerausase,
17,20.
Rahat ehkä riittäisivät.
Yrittäisin rykiä räntäsateesta.
Hellu sanoisi yhden sanan:
Kiitos.
Vilkaisisin nopeasti silmiin:
Kiitos.

Kumpikin unohtaisi ole hyvät.
Se olisi liian hienostelevaa.

Tuulikaapissa hiki puskee kainaloista ja kaulahuivin
alta.

Urpo minä, rusinat unohtuivat.

Ajan kotiin. Hakekoot ukko.