tässä me ollaan kaikki
Jumalan kämmenellä
Kontulan metroasemalla ristinmerkkien alla
pieni tyttö liian lyhyessä hameessa
istuu pää polvissa ja oksentaa
miehet horjuu piirissä
vanhan pää raiteille kolahtaa
eivätkä metron valot ole enää kaukana
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo kiinnosti minua tosi paljon, koska olen miettinyt suhtautumista uskontooni viime aikoina.
Minä en tiedä ehkä kuitenkaan loppujen lopuksi ollaanko tässä kiitollisia siitä miten erilaisia kohtaloita siellä jumalan kämmenellä on, vai onko tämä sarkasmia: näin hyvin se jumala meitä suojelee.
No minä tykkään tästä. Jotenkin tuo alku on niin ihanan puhutteleva "tässä me ollaan kaikki". Sellainen jotenkin kriittinen ja kuitenkin tyynen toteava lähestymistapa.
Sä osaat edelleenkin pysäyttää näillä. Otsikkoa jäin miettimään, pientä ristiriitaa runon välillä. Tälläistäkö sä oot töissä miettiny?
Hienoa kuvailua ja muutenkin toimiva runo.
Hyvin kuvattu nykypäivän "turvaton", pidin.=)