Ajaton

Katselen miten aika kuluu
miten ihmiset muuttuvat
jatkavat eteenpäin,
uusiin seikkailuihin.
 
Kuuntelen miten he kertovat
 tarinoita maailmasta
suurista unelmista
petetyistä kumppaneista
lapsuuden ystävistä
kaiken voittavasta rakkaudesta
ja niistä, jotka jäivät.
 
Minä seuraan kaukaa
pystymättä mihinkään puuttumaan
maailmaa muuttamaan.
 
Tai itseäni muuttamaan
jäin kiinni menneeseen
tai ehkä jonnekin tähän aikaan
mutta eteenpäin en pysty jatkamaan.
 
En ketään pysty koskettamaan,
ei kukaan kuule ääntäni
ei ymmärrä huoltani:
en pysty aikaa seuraamaan.
 
Ei aika pysty minuun koskemaan,
enkä minä pysty muuttumaan.