Olen nähnyt maailman muuttuvan.
Ihmisten murtuvan,
kauneuden katoavan.
Olen nähnyt ilottoman huomisen
josta tuli huomaamatta kadotettu menneisyys.
Olen nähnyt rakkauden syntyvän ja kuolevan,
niiden ihmisten joita kunnioitin ja rakastin
pettävän minut.
Olen tuntenut miten sydämeni katkeroituu
riutuu yksinäisyydestä,
hukatuista mahdollisuuksista.
Olen elänyt tarpeeksi kauan ymmärtääkseni elämän epätäydellisyyden.
Olen nähnyt miten ystäväni katoavat pimeyteen
ottamatta minua mukaansa.
Olen nähnyt miten historia toistaa itseään.
Miten itsekin toistan samat virheet uudelleen.
Miksi järkeni ei voita sydäntä?
Miksi haaveeni ei muutu todeksi?
Miksi mielikuvitukseni ei synnytä uusia maailmoja?
Miksi kyyneleeni eivät ole minkään arvoiset?
Selite:
Olin todella "dramaattisessa" ja vaikeassa tilanteessa kun kirjoitin tätä runoa..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rytmikäs runo, joka etenee hyvin eteenpäin.
Uskon sen, runosi on hyvin vakuuttava. Voimia! :)
Tämä koskettaa! Voin täysin samaistua tähän kirjotukseen..vetää hiljaiseksi. Kaunis kaikessa tuskaisuudessaan!