Suruni on läpinäkyvä laatikko
josta muistot kuultavat läpi,
tarttuvat ihooni, minuun
itkettävät kun nousen portaita joilla istuimme
Ajan myötä seinät paksuuntuvat,
muuttuvat valkoisiksi
ja sisältö peittyy
Seinissä on aukkoja, arpia
jotka välillä välähtävät
mutta ehkä joskus valkoisuus on täydellistä,
muistot vain kauniita.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi