I
Sinä jossain kaukana
junassa
töissä
luennolla
missä vaan
Minä oman kotini portailla
tuijottamassa maiseman sijaan puhelinta
II
Paikalla
Sen hetken sinä olet siinä
samassa ajassa ja paikassa
lähelläni
kanssani
Sen pienen hetken ajan
lohduton ikävänikin helpottaa
rakkaus pakahduttaa
kun
kuvittelen
sinun
ajattelevan
minua
(Totuutta en kestäisikään)
III
Haluaisin olla ainoasi
S i n u n
nyt ja aina ja ikuisesti
IV
Ei enää nukahdeta toisen hengitykseen
linja auki
luuri tyynyllä
kun enemmän kuin mitään muuta
haluaisin käpertyä ihollesi
kiinni
liki
lähemmäksi kuin kukaan toinen
V
Tää on tätä nykyaikaa
kaukorakkaus ja whatsapplove
Ei enää lähetetä postikortteja
rakkauskirjeistä puhumattakaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tällainen kahden kodin väliä reissaava Tykästyi kovasti runoosi.
Tunteettomia lapsia puukataan ja aina ei tarvi kertoa tunteitaan!;((
Inhoan nykyaikaa,rahan valtaa!!!
Kiitos tästä runosta, herätti hyviä muistoja mieleen. :)
Sivut