Nimetön

En milloinkaan kuvitellut
kaipaavani sinua viereeni,
ikävöiväni käsiäsi ympärilläni,
tasaista tuhinaasi
korvani vieressä.

Nyt pakkasyön kylminä tunteina
kun uni ei tule ja
paleltaa,
paksuimmankin peiton alla,
rukoilen sinua tulevaksi,
luokseni saapumaan.

Nyt kaipaan ja ikävöin,
kärsien tehdyistä virheistä
sanomatta jääneistä
sanoista.

Itken perääsi, odottaen
uutta päivää ja
sen mukanaan tuomaa
aurinkoa,
joka lämmittäisi edes hetken...