Nimetön

Hiljaisuus vihloo korviani,
kellon tasainen tikitys vie järkeni.
Tätähän minä halusin,
juuri tätä, niin kovasti janosin.

Kukaan ei koskaan,
päässyt näkemään,
saanut tietää,
mitä pieni tyttö sisälläni oikeasti
olisi halunnut,
mitä hän olisi tarvimmut selvitäkseen.
Pystyäkseen taas luottamaan
ihmisiin,
päästääkseen jonkun lähelleen,
sydämeensä asti.

Ei löytynyt vierelläkulkijaa,
matkakumppania elämän poluille...