Istun yksin penkillä,
auringon viimeiset säteet kultaavat hiukseni.
Kyynel vierähtää poskelleni,
en huitaise sitä pois, vaan annan sen valua rauhassa.
Ilma viilenee ja kiedon käteni ympärilleni.
Kuuntelen hiljaisuutta ja tajuan,
että kaikki on nyt ohi.
Voisin samantien nukahtaa,
ja paeta tätä todellisuutta siihen maailmaan,
jossa en vielä tuntenut sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo, suosikkeihini meni:)
kaunis runo, suosikkeihini meni:)
Runosi iski kuin puukko rintaan. Alko itkettämään, kun tuli omat muistot mieleen. Kaunis runo, pääsit suosikkeihin.
Nätti<3
Voih, tämä on riipaisevan kaunis ja koskettava runo. Upeasti puet tunteesi sanoiksi.
Kaunista.
Pidin todella paljon :)