Ikkunassani
iloisesti väriä vaihtavat jouluvalot.
Mitä sitten, vaikka onkin vasta lokakuu?
Ulkona pimeys on vetänyt kasvoilleen suruhunnun;
usva riippuu raskaana yön yllä.
Minusta tuntuu siltä, että syksy odottaa
talvea
yhtä paljon kuin minäkin.
Olemme hyvästelleet kesän
ja unettomat yöt loputtomine satuineen.
Kaipaan rauhaa, hiljaisuutta
olen jo luopunut liiasta.
On aika aloittaa surutyö,
joka on ohi kevään ensimmäisenä päivänä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Odottavan aika on joskus varsin pitkä...Vuodenaikoihin mahtuu odotusta tulevasta...
Ja mitä sitten, jos piristääkin arkeaan jouluvaloilla lokakuussa...?
Sinä se osaat tehdä runoilasi kaikkien arjesta ison juhlan ! Jee ! :)