Päihdeiten valtaamana

Selvänä sumus tunnun elävän.
Sängys vaan makavan,
välil muka sohvalle siirtyneenä.

Kusetan itteäni.
Selitän selviäni,
ei mulla mitään hätää oo.
Ei mua mikään vaivaa.

Muuten vaan päähajoamis pistees,
huvin vuoksi kroppa tärisee.
Mä vaan kuvittelen.

VITUT KUVITTELE!
Sumust haluan pois,
pään kuuntoon ja kehon myös.
Tuntea pääs euforiaa.
Vedot äkkiä,
saaha elämälle muka tarkotus.

Vitun surullist.
Väitän viell:
- Ei mulla ongelmaa oo.

Silti vaan ääni huutaa mun pään sisäl:
" KAMAA, KAMAA, KAMAA "

Piriä et voisin imuroida,
Subua et voisin hymyillä,
Laulunsanoi et voisin olla onnellinen.

Selvinpäin oon vaan pakosta,
itel selitän jotain väli päivist.

" Vittu mee hoitoon", ne varmaan toteaa,
mutta mun ylpeys ei anna periks.

Mä oon vaan väsynyt henkisesti.
Väsynyt ettiä tästä elämästä syitä,
jotka sais sängyst nousee ylös.

Mulla on varmaan asiat muuten kondiksessa.
Oon vaan patoutunut nisti.

Nii ku moni muukin - yllätäen moni muukin.