Pääsit unten pehmeille pilville,
Taivaan Isän syliin.
Talvisena aamuyönä.
Enää äitiäsi ikävöit,
elit muistoissasi jossain kaukana.
Poissa on dementian aiheuttama
avuttomuus, tuska, pelko.
Kadoksissa ollut minuutesi.
Kiitän rakkaudestasi, neuvoistasi,
turvallisuudesta, huumorista, sananlaskuista.
Elämästäni, jonka minulle annoit.
Olet irroittanut kätesi iäksi kädestäni.
Hyvästi rakas äitini.
Selite:
Äitini muistolle. Nukkui ikiuneen helmikuun yönä 2010.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyynelein luin tämän koskettavan runon, äitiä ei koskaan voi unohtaa, omani menetin jo yli kolomekymmentä vuotta sitte ja vieläki useen juttelen hänelle.
Tämä koskettaa syvältä, tunteeni omasta äidistäni viime syksyltä
Äidin rakkaus säilyy aina ja rakkaus äitiin...surullista mut toisaalta helpottavaa...tietäen taudin:(((
Koskettava runo
kauniisti kirjoitettu
Kyynelein luin tämän koskettavan runon, äitiä ei koskaan voi unohtaa, omani menetin jo yli kolomekymmentä vuotta sitte ja vieläki useen juttelen hänelle.
Tämä koskettaa syvältä, tunteeni omasta äidistäni viime syksyltä
Äidin rakkaus säilyy aina ja rakkaus äitiin...surullista mut toisaalta helpottavaa...tietäen taudin:(((
Koskettava runo
kauniisti kirjoitettu