Kaipauksen laineet lyövät rantaani.
Kesäni, niin erilainen.
Ilman sinua.
"Jostain on luovuttava saadakseen jotain tilalle ", sanotaan.
Luovuin sinusta, saadakseni uuden elämän
alun sisälleni. Tämän pienen ihmisen hennot
sormet piirtävät iltaisin mahaani kiemuroita.
Aivan niinkuin sinä vielä viime kesänä.
Tämä onni mitä sain on liian suurta ollakseen totta.
Samalla kuitenkin tahtoisin unohduksen aallokon
lyövän myrskyn lailla rantaani, että minä sinut unohtaisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno idea tässä ja toteutuskin ihanpa toimiva. Silti jotenkin en ymmärrä tuota luopumis ja saamis hommaa, että mikä pointti tuossa on, mutta luultavasti tämä on aika henkilökohtainen runotus. Keskimmäinen kappale on ehkäpä paras.
Kiitos.