Tyhjyys

Ihmettelen..
Missä,
missä on se
mikä mut on saanut kirjoittamaan.

Kaipaan sitä, mun muusaani.
Oli se rakkaus tai hulluus.
Kuitenkin.
Jotain on nyt kovasti vialla.

Se inspiraatio, jota haluan...
Se ei vaan tule.

Tunnen olevani kuollut.
Mikään ei säväytä.
Tyhjää vain...
Vaikka pitäisi olla paljonkin..

Tunnen olevani tyhjä
ja tylsä ihminen

Eih..
En taho tätä!
Rakastan kirjoittamista!
Rakastan päähän pistojani
pelkän musiikin avulla!

Missä mun ajatukset
ja luovuus...
Missä?

Olen vain tyhjää kuorta,
tuntematta mitään
muuta kuin vainoharhaa...
Ihmiset joita joskus ystävinä pidin,
niin...
eivät olleetkaan sitä mitä aattelin.

Niin helposti saa toisen toista vastaan.
Kertomatta totuutta ollenkaan,
Ujuttamalla asiaan ripauksen karua
omaa todellisuutta, pelkoa...
Niin voi ystävä sinua vastaan kääntyä.

Kuin sormen näpäys.
Uskomattoman nopea ketjureaktio.
Kaikki kuolee,
kaikki mitä koskaan pidit hyvänä asiana.

Aikaa kuluu..
Karman laki vain vahvistuu..
Tee se toisille mitä tahdot itsellesi tekevän..
Se on totta, ja se tulee sen kymmenen kertaisena takaisin,
ainaki, jos ei enemmän.
Tää on nähty.
Siksi oonkin tyytyväinen elämäni idiooteille.

Rakastan, rakastan,
rakastan aina.
Sydämeeni mahtuu vain ne harvat,
ne jotka sen ansaitsevat...