Muutama kuukausi takaperin
en tiennyt olevani elossa,
kunnes tapasin sinut.
Se kummallinen ilta,
jonka tulen aina muistamaan.
Sinun avullasi ymmärsin jotain,
jotain minkä olin unohtanut.
Tietämättäsi annoit minulle voimaa jaksaa
ja yrittää, mennä eteenpäin.
Ennen sinua olin syvässä horroksessa,
poissa kaikesta.
Jokainen kerta kun sinut nään,
sytyttää kipinän sisälläni.
Se muistuttaa minua siitä, että elän vielä.
Meistä kumpikin on rikkinäisiä ja satutettuja...
Tahdon yrittää auttaa sinua niinkuin sinäkin autoit minua.
En koskaan tule sinua unohtamaan, enkä koskaan hylkäämään.
Selite:
Ja minä vielä epäröin tuolloin lähteä yhtään mihinkään...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
