Pieni sydän mustelmilla kauan taivalsi,
pitkän matkan sisinpään se silloin matkusti.
Päätti ettei tule enää yhtään muhkuraa,
jottei pieni sydän halkeaisi kokonaan.
Pieni sydän sykki kuten aina ennenkin,
se oli hyvin kiireinen, aina menoja jonnekin.
Vihdoin kun se pääsi omaan koloon palaamaan,
oli aika käpertyä taas yksin nukkumaan.
Pieni sydän halveksien torjui tunkeilijat,
liian innokkaat sydämet, nuo onnenonkijat.
Ei se edes nähnyt niitä sydänparkoja,
jotka ehkä satuttivat itsensä todella.
Silloin pieni sydän näki kaltaisensa kultaisen,
se hohti kuten nousu kesäpäivän helteisen.
Tuo toinen sydän tahtoi yksinäisyyttä lievittää,
ei pieni sydän sykkinytkään, se alkoi tykyttää.
Nyt pieni sydän paistattelee kaltaisensa valossa,
kultainen sydän sykkien aina samassa tahdissa.
Tuo sydän täytti itsellään tämän pienen sydämen,
löysi pieni sydän kultansa, tämän ikuisen rakkauden.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana!!!