Kylmää,
Elotonta
Kiveä.
Terävää,
Tappavaa
Lasia.
Sokkeloista,
Mutkaista
Autiomaata.
Sinä olet autiomaa.
Päättymätön painajainen.
Kuka luoksesi eksyy
kävelee päivisin kivillä,
Öisin nukkuu lasilla.
Vaikka hetkeksi pysähtyisi miettimään..
Ja vaikka takaisin uskaltaisi..
Ei ole mihin palata.
Olet erilainen autiomaa.
Kylmä ja mutkainen.
Yhdessä tiessä on kolme puolta,
öisin kaikki on kirkasta
ja jokainen askel eteenpäin
ei vienyt minua minnekkään..
Matka ei koskaan loppunut,
mutta painajainen vasta alkoi
kun rakastuin..
Selite:
Kuluva vuosi on ottanut todella paljon,mutta antanut sitäkin enemmän.Löysin vihdoin rakkauden,josta aijon pitää kiinni.Ensimmäistä kertaa tapasin miehen joka ei ole tuottanut minulle pettymystä tai valehdellut tunteistaan.Suurin osa runoistani joita olen tänne kirjoittanut kertovat yhdestä ja samasta henkilöstä ja niin myös tämäkin.Tämä on kuitenkin viimeinen runo,jonka tulen hänestä kirjoittamaan..Ei enää haaskattuja öitä tai täyteen rustattuja papereita.
<em>"Tässä on maaliviiva ja sivu viimeinen.
Tässä filmin loppukohtaus, finito, the end."</em>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno. Samaistuin. Mutta kuinka onnistuit karistamaan rakastamasi Autiomaan hiekat taaksesi?
Mystinen.
Erinomainen.
§:)