Kadonneissa toivoissa vieraillut olen, kellon viisarit ystävinäni. Tappaen aikaa, jossa täysitunnit ovat lääkettä sydämmeni suruun. Kadonneena ja yksin pimeässä yläpuolella pahuuden, minä odotan sinua, joka olisit valmis avaamaan oven valoon, vaihtaen lääkitykseni surusta iloon Sytytä tuo liekki tuleen, joka tiemme valaisee, tuo liekki joka sydämämme yhteen kahlitsee. Tule, herätä ja vie minut sellaiseen taivaaseen jollaista nähnyt en ole, jossa kyyneleeni olisivat kristallia käsissäsi. Näytä taivas, jossa olisin kultaa silmissäsi. Rakasta, pidä ja kunnioita minua niin, että tunteeni olisivat arvokkaampia, kuin mikään maallinen mammona. Vie minut sellaiseen taivaaseen, jossa minulla olisi aina paikka palaneessa sydämmessäsi..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, muotoilu toimii.
tyylikästä kerrontaa pidin paljon
kaunis....
mahtava. samoin, tykkään.
voi kyllä sanoa ettei tätä melkein itkemättä lue =) yksinkertaisesti upea.
Eriitäin ihana,upea runo...menee suosikeihin...
Millainen olisikaan tämä maailma ilman tällaisia tulkintoja...en uskalla edes ajatella.=)
kyllä alkoi itkettää.
ihana.
"Sytytä tuo liekki tuleen,
joka tiemme valaisee,
tuo liekki joka sydämämme yhteen kahlitsee."
<3.