Pakkasen pöhöttämät
vanutyynyt
tallikissat ikkunalla
sukivat toisiaan
kerran kammattua turkkia
Olin joskus sellainen
(olen joskus yhä edelleen)
kattolampusta vauhdilla
lattiaan läimähtänyt
kolmitäpläinen
leppäkerttu
Olen nyt
taikataikinaa
kulhossa vahva
joustava jauhoinen
tahdon jättää jäljen
kuivuneisiin käsiisi
Enkä millään
ihmeellä ilveelläkään
anna periksi
sillä olen alkava
tiitterä tihkuinen
arabialainen vesisade
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hirmu mielenkiintoinen! Hyvin kudottu erilaiset kappaleet yhteen.
Voi kuinka hieno teksti... Jotenkin tässä on aavistus kipeääkin sävyä, mutta kaikki niin suloisella runokielellä toisiinsa kiedottua, omaperäistä olematta kikkailevaa... Ehyt kokonaisuus. Ja erityisesti pidän tuosta lopetuksesta, se on niin upea.
monimuotoinen ihmislapsi, elämänsä kuva! Hieno runo.