Onhan totta, että saatat olla kilpikonna.
Hidas, kömpelö, oikutteleva.
Onhan myöskin fakta, etten minä pidä
salaatista, tomaatista, kurkusta.
Tilaisuuden tullen olen leijona.
Ja mitä tapahtuu?
Piiloudut kuoreesi, et puhu.
Tunnen itseni naurettavaksi.
Joskus olen myös kenguru.
Silloin sinä olet krokotiili.
Toinen pysty ja toinen vaaka.
Kuinka se silloin onnistuu?
En kuule mitä puhut,
ei, enkä taida tulla viereesi nukkumaan.
Salmiakki-seepra ja lakritsa-koala.
Nekin me olemme joskus.
Minä maassa ja sinä puussa.
Painat pääsi runkoon, etkä minuun.
Suojavärini on surkeimmasta päästä.
Koska minä olen salmiakkia,
sitkeää ja suolaista,
sinä olet lakritsia,
löllöä ja makeaa,
meillä ei ole muuta yhteistä kuin väri.
Silti sanoisin, että voisimme mennä samaan purkkiin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on sitä jotain. Aivan upeita kielikuvia ja vertauksia. Käytit sellaisia ilmaisuja, jotka saivat aivot toimimaan; ilmaisuja kuten "salmiakki-seepra" ja "lakritsa-koala" ja niiden yhteyteen vielä liitettyinä sulavaa kuvailua sanojen merkityksistä. Tämä on upea, ei voi muuta sanoa. :)
Ah, tämä oli hulvattoman ilkikurisen vaivaton. Ja oivaltava.
Muistan kyllä nuo karkit, mutta en ole koskaan huomannut, että siellä purkissa olisi näin mainio runo. Tässä on ihan oikeasti ajatusta ja taas niin valloittavalla tavalla. Taisi mennä runoillessa ainakin puoli törpöllistä, mutta täytyyhän sinne tilaa saada, niin pääsee sitten kilpikonnan kanssa kokeilemaan.