Aarteeni,
sitä rakkautemme paloa,
joka kärvensi molempien takamukset,
mustiksi ja käryäviksi.
Sitä tunnetilojen määrää,
kun kiroilimme yhdessä erikseen,
viereisissä piikkipuskissa.
Palvoin sinua
kuin lapsi vesirokkoa.
Odotit minua innokkaasti
kuin sähkölaskua.
Rakensimme pilvilinnan,
ukkospilven keskelle,
istahdimme jo valmiiksi suonsilmään.
Kaipaan sinua,
kuten nokkosen kosketusta.
Kuin mummo odottaa kaihia,
valvon tässä rakkaimpani,
paluutasi elämääni.
Piirrän kirveitä ikkunalasiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
